Vavahdun, unelmistani herään,
enkä tiedä näemmekö koskaan enää.
Matkustaisin sinne jos voisin,
mutta en tiedä haluatko sinä toisin.
Ehkä tämä turhaa on, mutta on pakko kirjoittaa.
Tunteitani paperille kerron,
vaikka tiedän, ettet tule tätä koskaan lukemaan.
Aamu sarastaa, ja edelleen kirjoitan.
Tuskin tietää saan, ajatteletko mua koskaan.
Univajetta on liikaa, mutta silti täytyy jaksaa.
Hiljaisuuteen kuiskaan: "sua kaipaan vaan".
Selite:
Samasta aiheesta kuin ensimmäinen runoni..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
