![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> ayla kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-966-1441615974.jpg?itok=kwpHHm79 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> ayla kuva")
Muistan lapsuudesta isän
hän oli aina ankaran näköinen
oli omissa ajatuksissaan,
ei puhunut paljon.
Meillä oli iso tupa,
missä voi aina talvisin
tehdä puhdetöitä tilley
lampun valossa.
Isä vuoli usein, kirvesvartta
tai reenjalaksia , teki hienon
kirkkoreen, jota vieläkin muistelen.
Hän oli vain aina niin uupunut
kaikesta, me lapset leikimme
joskus nauroimme juoksimme
ympäri tupaa.
Isä katseli sitä hetken aikaa,
mutta komensi olemaan hiljaa
tai sai tukkapöllyä, tietenkin piti
puhua aina hiljaa, ettei häirinnyt .
Näin isän polttamassa piippua
ajattelevan maailman menoa,
ei koskaan kertonut ajatuksiaan
meille lapsille.
Isä kuoli varhain eräänä yönä
hän väsyi elämään liian nuorena,
meitä jäi seitsemän alaikäistä
lasta ja sureva äiti, hän ei tiennyt
kuinka selvitä tulevista vuosista.
Me menetimme kotimme vähän
myöhemmin sitten, näen vieläkin unia
kun olen kotona, mutta uusin tekemisin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
..elämän tiellä kaikilla omat ristinsä - minkä kestää, minkä ei - mutta kaikki omaa voimaansa antaa..
herkkä ja koskettavin sanoin kerrottu, niin todellisentuntuinen, juuri tuollaista se oli ennen, salatut isän ajatukset, eihän ne sen ajan miehet paljon puhuneet, toki tunteita ja ajatuksia oli varmaan paljonkin, pidän tavastasi kertoa, kuin olisin paikan päällä näkemässä kertomasi tarinan, isän kuolema, josta myöskin puhut niin rehellisesti, tämä on yksi koskettavimpia ja parhaimpia, pieniä elämänkertarunoja joita olen *koskaan* lukenut, hyvä että kirjoitit
Kaunis runo, joka koskettaa. Voin sieluni silmin kuvitella suuren tuvan ja iloisia lapsia juoksevan edestakaisin tuvassa. Ja synkän hahmon, joka vuolee jotakin.
Hyvin koskettavaa kerrontaa lapsuudesta ja isästä, joka oli liian uupunut leikkiäkseen lasten kanssa...erittäin koskettava, sai kyyneleet silmiin.
Koskettavan kauniisti kerrot lapsuudestasi ja isästä askareineen joka ei jakasanut ottaa osaa lasten leikkeihin. Unissasi sinä näet vielä lapsuutesi leikit ja elämän muuttumisen.
Koskettava tarina. Kiitos kun jaoit tämän kanssamme. *~
Sivut