Juuret puristuivat
tiukasti itseäni vasten
en voinut muuta
olin tässä se maa oli
pehmeää valuin siihen
kaiken sieluni ja toivoni
vahvuus joka oli
tuntemattomassa
katsoin eteeni
ei ollut muuta
vain tämä
iättömyyden tunne
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä vahvoin vedoin
ja kuin maadoittuis
tosi hieno runo!
Kiitos
Vahva, kaunis runo
Tässä jotenkin tuntuu kuin painajaisunesta noustaisiin valoon. Hieno.
todella vaikuttavaa tekstiä
kylmät väreet menivät
tuon kolmen viimeisen rivin aikana
Hiljentävää ajattomuuden tuntua tässä.
Taidokasta, kaunista, itsensä löytämistä.
Onpa hieno runo!
Lukijasta riippuu, miten kokee tämän..
Meikä - suuri Luonnon Ystävä - näkee tässä vahvan yhteyden Luontoon, Äiti Maahan.
Runo, jonka nimi saattaisi viitata alakuloisuuteen, jopa masennukseen, viestiikin aivan muuta ( vaikka "en voinut muuta"). Kaiken tämän vahvan kokemuksen myötä syntyy luja yhteys maahan, ja sen antamaan iättömyyden tunteeseen.
Kaunis runo.
Sivut