Silloin aamulla 
sateenkaaren värejä 
nousi taivaalle.
Aurinko loi valoaan 
pimenevään päivään 
värjäten taivaan 
palavaksi tulen lieskaksi
Yötä valaisi kuu
tietäen tuskaisten 
ajatusten harhailun.
Kuu odotti palvojiaan
rakkautta se ei loistanut
tilalle tuli pimeyden valtakunta 
mustine ajatuksineen
Kunnes aurinko taas nousee
luoden uuden päivän
sydämeni salaisuuteen 
Selite: 
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi






Kommentit
Tästä runostasi säteilee ajaton kirkkaus.
Olen lukenut tämän monta kertaa tänään,
mutta en löydä kuin sanan ~kaunis~
Jännittävästikin kuvattua kiertokulkua, joka sai mielikuvia aikaan. Pidin otsikosta, joka sinänsä jo muodosti tarinan. Tässä oli sopivasti mystiikkaa, joka vei kyllä lukijan mukanaan vapauttaen lopetuksellaan.
Kaunis nimi tuo "Aurinko ja kuu taivaanlapset" ~sen ympärille voi koota kauniita ajatuksia, koskettavia ajatuksia, tähdenlentoja. Näin olet runossasi tehnytkin. Syvän koskettava teksti.
auringon ja kuun alla mystinen
kaunis tarina joka päättyy onnellisesti
kuvastaen pienen ihmisen elämän
vuoristorataa
samaa mieltä että luen monesti tätä
edellisten kanssa
sydämen suosikkeihin
Myös minä ihastuin nimestä alkaen
runosi säkeisiin, aina sydämen
salaisuuteen asti....
Auringon valo pyyhkäisee pois yön ja sydämen pimeyden.
Sivut