Haukan suru

Runoilija Painajaispoika

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 26.3.2010
Viimeksi paikalla: 4.9.2015 23:19

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Pellolla istui haukka kivikasvoinen
suru rinnassaan.
Se istui multamättään päällä
hiiri jaloissaan.
Ei juossut enää siimahäntä,
ei karkuun pyrkinyt.
Ei koskaan enää nousisi
se multavuoteeltaan.

Tämän tiesi haukka tuo kivikasvoinen
ja mietti kuolemaa.
Kuinka joskus vielä itsekin
sen joutuis kohtaamaan.
Mitä sitten, kun siivet vahvat
ei enää kannakaan,
kun väsymys vie voiton
ja viimein nukahtaa?

Näin tuumi hetken haukka kivikasvoinen
ja sulki silmänsä.
Se arveli, et väärin kai
oli tehnyt hiirelle.

Selite: 
Olisihan tätä vielä voinut hioa, mutta kelvatkoon. :)
Kategoria: 
 

Kommentit

"kivikasvoinen" jotenkin hieno sanavalinta ja tuo juttuun omanlaistaan särmää

haikea eli hyvä

Koskettava luontoruno.

 

Käyttäjän kaikki runot