Tässä olen taas
auki revittynä,
uusia arpia kasvattamassa.
Miten ihminen voi muuttua toiseksi,
vieraaksi,
jota tunnista enää en.
Minne katosivat ymmärrys ja arvostus,
ne peittyivät huutoon ja arvosteluun.
rakkaus ja luottamus,
välinpitämättömyyteen ja kaunaan.
Kauan uskoin,
toivoin,
rakastin.
Mutta sinä teit minulle sen,
mitä vannoit koskaan tekeväsi et,
Tiesit mikä satuttaa eniten,
tiesit minkä helvetin ennen sinua koin,
tietoisesti loit sen uudelleen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
