inho ihmiseen
viha vihlova ja muistot
tulkaa kaikki katsomaan
kuinka täällä nähdään ain
nälkää
näkyjä
tai unia vain
on raatanut ristiänsä
aikuinen mies
matkalla
kriisistä kriisiin
ristinään ei enempää kuin vaivainen elämän ies
keskelle elon piennarta
hopean tatinaan
nukkua voi
väsynyt
vain hampaissaan
nousevan aamun toivo
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä ja mielenkiintoinen, unenomainenkin runo. Pidin!
Raskaasti läpi pettymyksien... mutta kuitenkin on se aamun toivo... Hienoa, kun tulit takaisin =o)
Surusointinen onkoskettavan runosi sanoma *
Haikeaa ja herkkääkin, hyvä runo
Elämä tuo pettymyksiä, kyyneleitä ja surusta sumenneita päiviä, mutta siltikin on jossakin se pieni, hento hetki, joka muuttaa kerran olevaa. Uuden päivän uusi hetki, siinä toivonripe jäljellä. Runot avaavat uusia väyliä ja hoitavat jo menneitä päiviä, sillä niissä voi olla raskaita muistoja. Runot ovat kuin terapiaa parhaimmillaan, kuten tämäkin koskettava runosi.
Kosketat. Tervetuloa takaisin, sinua on kaivattu.
Ahdistus ja mielen kipu kasvattavat vahvuuteen ja varmuuteen.
Aikuinen runosi ei anakaan petä lukijoitasi.
Uniakin on joskus hyvä nähdä, mutta onneksi on nousevan aamun toivo.
Pettymysten yli pääsöö,- siinä pitää tietysti olla ymmärtäviä kanssaeläjiä ja niitä jokka valaa uskua hyvähän huomisehen.
Niinku tierät,-Valo tuloo aina Ylähältä.
*Aurinkoajatuksia sinne*
koskettavan herkkää on,,
puhutteleva,voimakas!