Nimetön

Hetkessä tuhat vuotta!
Ja kuitenkin tuhannessa vuodessa
vähemmän kuin siinä yhdessä hekuman hetkessä.

Elämää ei pääse pakenemaan,
niinhän ne minulle kertoivat.
Katsoivat säälien,
ne kurjat!

Minä en pakene,
minä uudistan.

Minä en unohda,
minä jätän taakseni.

Minä en hymyile heille kadulle,
en tervehdi,
en esitä sydänystävää.

Mutta annan minä anteeksi.