Me naurettiin,
kun törmättiin ihmisiin
Käperryttiin samaan sänkyyn,
kun väsymys otti aamu viideltä vallan
Kiedoit kätesi ympärilleni,
kun itkin miesten ja joskus naistenkin vuoksi
Sanoit puolestani suorat sanat,
niille jotka ne ansaitsivat
Lupasit ettet koskaan jätä minua,
että tämä kestää ikuisesti,
mutta mitä tapahtui?
Missä olet nyt?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niin katoavaista on ihmiselo pidin runosta
Jokaisella meillä pitäisi olla sellainen ihminen, joka lohduttaa ja karkoittaa pahan mutta miksi usein törmätään vain kauniisiin sanoihin ja rikottuihin lupauksiin?