Kun näin sinut ensikerran, en tiennyt mitä tuntea. Olin hölmö, kuten sinäkin. Sinä olit vain sen lisäksi liian söpö minulle. Olimme niin pieniä, että siitä ei olisi tullut mitään. Ajan myötä sain tilaisuuden tutustua sinuun paremmin. Tutustuin, ihastuin, avauduin, rakastuin. Nyt olemme vain ystäviä, koska en ole kertonut sinulle tunteistani. Mahdollisuus muuhun olisi hyvin pieni, mutta en uskala ottaa sitä riskiä, että menettäisin sen mitä olen vaivalla rakentanut. Ainoa mikä minut vielä pitää "hengissä" on tieto siitä, että näen sinut vielä. Muistan kun viimeeksi näimme isolla porukalla, olin niin onnellinen kun sain nukkua sen yön vieressäsi. Ja autoit minua sinä yönä niin paljon, kun olin rikki. Korjasit minusta pienen palasen. Kiitän siitä. Enkä unohda sitä iltaa ikinä.
Sanon vain, vaikka et tunne samoin, rakastan sinua<3
PS. Joskus vielä kerron sen sinulle. Toivottavasti ennen kuin on liian myöhäistä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
