Nimetön

Runoilija Nilssonii

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.6.2012

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Sydäntä polttava kaipaus
kohoaa kipinöinä kohti kuusten latvoja
jossa huokaukset paljastavat ikäväni

Kuinka voisin unohtaa sinua enää
kun kasvosi ovat jokaisessa kalliossa
hiustesi aaltoilu jokaisessa heinikossa
äänesi jokaisen kehrääjän kuiskauksessa
ja ihosi tuoksu jokaisen vanamon kukassa

Minun ei tarvitse vaeltaa enää yksin
sillä jaat kanssani kaikki nämä lehdot
karukkokankaat ja valkopiirtoheinäset suot

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo.

Miten kaunis!

 

Käyttäjän kaikki runot