Harmaa taivas itkee
ja hiljaa elämänvettään
ympärilleen kylvää.
Sisälleen se piilottaa
hurmaavan sateenkaaren,
tuon taivaankannen
näkymättömän tukipilarin.
Auringon hellästä suudelmasta
sateenkaari onnesta hehkuu
ja paljastaa salaisen paikkansa
tuonne pilviin piilotetun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mukavan toiveikas runo.Aurinko paistaa taas jonain päivänä.
Näkisipä sinun luonnon laillasi. Kauniin maailman.
Suloista tunnelmaa runossasi. Kivasti uutta määritelmää sateenkaaresta!
Hurmaava mielikuva runossasi:
"hurmaavan sateenkaaren,
tuon taivaankannen
näkymättömän tukipilarin"
tuo mieleeni doorilaiset pylväät :)))
*hymy* kerrankin samasta aiheesta, osittain ainakin, on minullakin runo...tämä sinun on kyllä kaunis ja hieno : )
Herkät sateenkaaren värit tässä runossasi.
Todella kaunista, muuta en osaa sanoa..
aivan upea kuvaus sateenkaaresta ja luonnon ihmeellisyydestä yleensä..
Sateenkaari ~lupaus rakkaudesta
läpi sateen ja auringon...
ja aina koittaa uusi aamu...
hurjan kaunis :)
Niin kauan kuin sinä kirjoitat, ei meiltä lopu romanttisuus runoissa :)
Sateenkaarta odotellen nautin runosi hyväilevästä kauneudesta.
Ihana tuo runosi ajatus Auringon hellästä suudelmasta herättelemässä sateenkaarta... :))
Upeaa!! Herkkää tunnetta vieriville helmille. Pysäyttävän kaunista luettavaa. Ilo oli nauttia jälleen lukemasta.
ajttoman kaunista
on tämäkin runosi
nautinnolla näitä runojasi
luen kun
olen tämmönen
haaveilija
Sivut