Hiljaisuus on laskenut utuisen harsonsa
minun pysähtyneiden ajatusteni ympärille.
Tässä minä istun tämän harmauden keskellä
ja katselen hiljalleen heräilevää metsää.
Hitaasti venytellen se ravistelee itsensä hereille
kostean aamu-usvan keskeltä.
Niin on taivaskin yöllä alakulon teitä kulkenut,
kun on metsän vahvoille hartioille
kyyneleitään vuodattanut.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi