Kulje vierelläni aivan hiljaa
sinä kaunis kesäntyttö.
Illan hiljentyvässä hämärässä
vain mustarastaan laulu kertoo
tarinaa ikuisesta rakkaudesta.
Käsi kädessä kuljemme
mutkaisia metsäpolkuja pitkin
ja kuulemme kuinka lehto-orvokit
kuiskivat salaisuuksia toisilleen
saniaisten varjoisissa suojissa.
Vielä hetki meillä on
toisillemme aikaa,
kunnes aika tulee kuurapojan
ja jäätyneiden lasihelmien
pinnalle huurteisen nurmikon.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olipa nätti runo,niin kesäinen lämmin tunnelma välittyi tästä lukijalle.
Kaunis runosi on ja kyyneleet sait silmiini tällä runollasi. Upea.
Suloisen kauniisti kuvailet mieleen maisemia.
Jokaisessa vuodenajassa on hohtonsa.
Minä "Kevääntyttönä"pidän
keväästä : ) mutta miksi kova ja kylmä
on poika? : ))
Mutta... eihän rakkaus kuole sydän talvellaan, sydämet hohkaavat tulista lämpöä.. toisen läheisyys saa synttymään kovalla pakkasellakin :)
Hieno silti.
Kaunis, ihana runo : )
Kesä, se heilauttaa mekkoaan lempeässä tuulessa kuin runosikin...eikä sen tunnelmasta millään luopuisi.
Upea on runosi.
Kauniit ovat tunteesi kesätyttöön runossasi. Ihastuttavia säkeitä! :)
Suomen kesä on liian lyhyt... pian tuo neitosi pukeutuu ruskanväriseen syyspukuunsa...
Hieno runo jälleen sinulta.
Kauniin hellä runo :)
hiljaa..käsi kädessä.. Kuinka kaunista,rakastan!
Niin kaunista, niin kaunista.
Ihastuin runoosi, etenkin viimeinen
säkeistö kosketti.
Voin oikeastaan vain huoahtaa, miten sykähdyttävän kaunis runo!
Sivut