ONNELLINEN ISÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 


Tunnet pienten sormien kosketuksen poskellasi
ja kuulet varovaisen kuiskauksen:

- Oletko herännyt, isä?
Hei kuule, pesäpöntössä on varmasti jo poikaset.
Näin, kun lintu vei nokassaan
hyönteisen pönttöön ja tuli kohta ulos,
lensi pois, mutta tuli taas takaisin
jokin toukka nokassaan.
Isä, kuule, nyt on kesä!


- Kyllä minä heräsin, vastaat.
Olen onnellinen, että ne olivat sinun sormenpääsi
joiden kosketukseen heräsin tänä kirkkaana aamuna
ja että on jo kesä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

herkkä hetki
ehkä muistikuva
ehkä uni 
kaunis kuitenkin
Ihana pieni kertomus, pienet lapset ovat niin huomaavaisia <3

Sivut