PALUU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
836
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.4.2024 20:21

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
(Lepohetki)

Nyt yritän saada silloin kirjoittamastani selvää,
joka oli kymmeniä vuosia sitten
hiekkaan kirjoitettu - mutta tässä on nyt
kaarnan kappaleita, havunneulanen,
jota muurahainen raahaa takaperin,
ja tähän sen kirjoitin muistiin,
lokin huuto, lapsen riemunkiljahdukset,
leikki: pakoillanne, valmiina, nyt,
kilpaa veteen, joka parskyy, loiskuu,
eikä aurinko hellitä hetkeksikään,
ei hetkeksikään.

Lahti on umpeen kasvanut,
se pitäisi niittää, kerätä korret keoksi
ja antaa palaa,
mutta oi miten väsynyt pitkästä päivästä olen,
äänet loittonevat, maailma kiehuu jossain kaukana...
mistä tuo paksu pilvi tuohon tuli?
se näyttää tukevalta,
voisin painaa selkäni sitä vasten,
nojata siihen,
levätä vähän aikaa,
eikä enää tahtoisi
täältä lähteä.
Selite: 
Toivon vielä palaavani kotiin n. viikon päästä tapahtuvan lonkkaleikkauksen jälkeen.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea, koskettava, nostalginen runo elämästä.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja palaat takaisin kotiin. 

Sivut