![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Minä vaellan salolle, niin suuren ja syvän keskelle ettei valtatien kohina sinne kanna. Paahtava lämpö väreilee kankaalla. Istun auringon kivellä: tuuli herää, hiljainen havina koivun latvassa, …nukahtaa. Riisun rannekellon, se on pysähtynyt. Lämmin löyhähtää, pihka ja kanervat. Muurahaispesä elää. Männyn latvus tummanvihreää mietiskelyä, haukka liitelee, korkeampi taivas. Pilvenhattara hyvin hitaasti, yksinäisyydessään, hajoaa. Raukaisee.
Varhain aamulla minä soudan pieneen, nimettömään saareen, jossa tiedän aution kalamajan. Vierailuni säikyttää kuikan pesältään. Minä myös pelästyn, eikä sydämeni kiivas jyskytys meinaa tasaantua, ei millään. Etsin suojaa kallionkolosta kun ukonilma näyttää nousevan. Salama iskee lähellä, varautuneet ihokarvat kihelmöivät ja tukka nousee pystyyn. Sade ryntää rajusti yli maan kuin valloittajan sotajoukko. Aallot hakkaavat venettä rantakiviin. Äkkiä tyyntyy. Myrskystä muistona mainingit. Kirkuva lokki lentää auringon ali. Kaukana tummissa pilvissä välähdys. Jymy viipyy, kuuluu etäältä. Sateenkaari vahvistuu. En riisuisi paitaani, jos aurinko olisi harhaa. Kuikka on palannut jo pesälleen. Saan veneen vesille. Minä kahlaan ja vedän köydestä venettä perässäni, varovasti ettei kuikka säiky. Syvemmälle. Syvemmälle, kunnes jalkani eivät enää tapaa pohjaa. Vene ajelehtii, keinuu jälkimainingeissa, etääntyy.
Varhain aamulla minä soudan pieneen, nimettömään saareen, jossa tiedän aution kalamajan. Vierailuni säikyttää kuikan pesältään. Minä myös pelästyn, eikä sydämeni kiivas jyskytys meinaa tasaantua, ei millään. Etsin suojaa kallionkolosta kun ukonilma näyttää nousevan. Salama iskee lähellä, varautuneet ihokarvat kihelmöivät ja tukka nousee pystyyn. Sade ryntää rajusti yli maan kuin valloittajan sotajoukko. Aallot hakkaavat venettä rantakiviin. Äkkiä tyyntyy. Myrskystä muistona mainingit. Kirkuva lokki lentää auringon ali. Kaukana tummissa pilvissä välähdys. Jymy viipyy, kuuluu etäältä. Sateenkaari vahvistuu. En riisuisi paitaani, jos aurinko olisi harhaa. Kuikka on palannut jo pesälleen. Saan veneen vesille. Minä kahlaan ja vedän köydestä venettä perässäni, varovasti ettei kuikka säiky. Syvemmälle. Syvemmälle, kunnes jalkani eivät enää tapaa pohjaa. Vene ajelehtii, keinuu jälkimainingeissa, etääntyy.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ja saat kuvattua tapahtumat eläväksi
niin että lukijalle syntyy raina katseltavaksi
tavallaan mystinenkin loppu jättää
avoimeksi kysymyksiä joihin ei ehkä
suoria vastauksia haluakaan
Sivut