PIMEÄSSÄ HUONEESSA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
927
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.5.2025 16:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 
Tuuli voimistuu,
ja sade vihmoo,
pisarat valuvat ikkunalasissa.


Ei sillä ole loppua.
Minä kuulen
lapsen itkua
unen takaa
yltyvän tuulen yli.

Tahtoisin sanoa sinulle
jotain rauhoittavaa vielä.

Painaudun sinuun.
Sylissäni sinä vielä vapiset
ja sanot: " Lapsi. Se on meidän
lapsemme, joka lähti kauas,
ja eksyksissä yhä meitä etsii.
Se lapsi on minun sydämessäni."

Tuulee.  Oksat hakkaavat ikkunaa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Läheisten lähtö on surullista, otan osaa vieläkin, vuosien jälkeen <3 
Voi miten haikeaa, surullista.
Mutta kaunista, ja tunnelmassa hyvin elävänä
lapsen läsnäolo.
Liekö tuo tuulen mukanaolo vaikuttamassa asiaan.

Hieno runo, kiitos <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot