JONAKIN PÄIVÄNÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
838
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 23.4.2024 10:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 





Jonakin päivänä avaan oven ja astun kynnyksen yli,
enkä tiedä mistä olen tullut.

Jonakin päivänä kastelen ikkunalaudan kukat,
vaikka ne juuri kastelin.

Jonakin päivänä lähden ulos paljain jaloin,
kahlaan lumipyryssä suljetuin silmin
autiota tietä eteenpäin.

Jonakin päivänä en muista enää nimeäni.

Jonakin päivänä muistan sinun nimesi,
toistan sitä yhä uudelleen ja uudelleen.

Jonakin päivänä tulen takaisin kotiin,
jossa sinä odotat minua
ja otat minut halaten vastaan.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Vakava muistinmenetys, muttei kenties lopullinen.
Onneksi Hän tunnistaa ja muistaa?
Koskettavaa, toiveikkuutta antavaa, ehkä "jälleennäkeminen" <3 

Sivut