PILVIEN RAOSTA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 
Päivä.
Tuuli ja purjeet.

Ilta.
Sataman kapakka.

Yö – liikkumaton vesi
laiturin alla.

Haudattu.
Vainajan vaatteet järjestyksessä
kaapin hyllyllä.
Odottavat seuraavaa siirtoa.

Ei elämä katkea.
Erivärisiä langanpätkiä
koko eletty elämä -
jos muistelen taaksepäin,
… tai ehkäpä sentään naruksi punottu,
väärässä järjestyksessä ehkä,
mutta kuitenkin yhteen solmittu.

Yö. Pilvinen yö.

Kuin suuri kämmen
yö painuu päälleni.

Ei se murskaa, mutta ei laske
alta pois.

Äkkiä sen verran pilvien rakoa,
että kirkas tähti.

Taas pilviin taivas sulkeutuu.
Sydän värähtää – viiveellä.

Tuntuu turvalliselta nyt.

Sytytän lyhdyn.
Jossain etäällä syttyy toinen,
ja vielä etäämpänä kolmas.
Aivan kuin olisin lähettänyt matkaan viestin.
Vastaus tulee aamulla,
kun aurinko nousee.

Punaista, hehkuvaa,
uutta, tuoretta.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Todella koskettavaa, suorastaan pysäyttävää, herkkä hetki <3
Jostain syystä runosi sai minussa ulottuvuuden niihin ihmisiin, jotka yrittävät paeta meren yli kohti "parempaa elämää."
Uljas runo.

Sivut