LAHTI ON TYYNI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
953
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 20.8.2025 19:34

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



"Lahti on tyyni ja rauhaisa vaan.
Kussa mun kultani kulkeekaan?"

(Kanteletar)



Olen nähnyt vain hymyilevät kasvot
ja keskipäivän kuumuuden raukaisemat silmät.
Kun tulee syksy
merellä on toinen luonto.
Silloin lyödään lyötyä
armotta.
Kaikki taistelevat kaikkia vastaan:
vene soutajaa, aallot venettä vastaan.
Hätäraketti valaisee hetken
tyrskyjen pirstomaa graniittia.
Harmaalokki lentää kiroillen vastatuuleen
Sen nyrkin heristyksessä on
voittajan tunnusmerkkejä.
Rantaan ajautuneessa pullossa
on jokin viesti.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa kerrontaa. Tästä saisi loistavan elokuvan. 
Vahvaa, tyrskyisää ja tuulien tuiverrusta
runossasi on niin kuin välillä elämässäkin.
Aikamoista merellistä hyrskettä syksyisessä runossasi ja tuo lokin kiroilu ja nyrkin heristely on minulle ihan uutta...kerrothan minulle joskus, missä sillä nyrkki onkaan!?!
Niin se meri vaihtaa kasvojaan kesästä syksyyn ja talveen. Tuntuu, että runominä on nähnyt ja aistinut tämän kaiken. Vahva runo! 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot