LOPPUMETREILLÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
967
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 10.12.2025 9:37

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 
    Kuljen ajatuksissani.
 
Olen muutaman askeleen päässä talvesta.
        Kukkivan kesän muistot,
         vihreät, punaiset, keltaiset;
   - kaikki tuhlaileva runsaus.
         Pian ne saava lumipeitteen.
 
Viivytellen hämärtyy.
    Makani tarkoituksen
      olen jo unohtanut.
      
      Päivä laskee.
Pää painuu
      punaista taivasta vasten.
 
Punaista taivasta vasten
      puun siluetti.
 
   Mahdollisuuksien oksisto,
kaikkiin suuntiin haaroittuneet
           näyttävät suunnat.
               Valinnan vapaus.
 
Lintujen kansoittama pihlaja.
 
    Pyrähdys.
 
     Tyhjät oksat.
 
Lintuparvi
                kiertoteitse
                            vaihtaa puuta.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin kauniisti kuvattu loppumetrit, jolloin tärkeät asiat vaihtavat paikkaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot