MUUMIO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
835
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 16.4.2024 19:01

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

Nämä nuoret miehet
- en minä heille pärjää.
He ovat kuolemattomia.
Olenko minä vielä elossa?


Tyttö katsoo minua
kuin hautakammion muumiota
ja pyörittelee päätään.

Yritän ryhdistäytyä:
Nostan  navan alle valahtaneen
housunkauluksen vyötärölle
ja kiristän ponnariani.

Näytänkö nyt jo paremmalta?

Päiväni oli alkanut mukavasti,
aurinko noussut ajoissa
ennen virallista aikaa.

Olin lähtenyt kävelylle,
enkä ollut kaivannut muuta,
kuin tällaista aamua.

Päivä jo korkealla.
Puu täynnä elämää.
Vanha tammi, nuoret lehdet.
Joskus siitä tulee arkku
jollekin varakkaalle.

Olen sen varjossa
hetken,
enkä hetkeen ajattele
kuolemaa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kuolemaa ei kannata ajatella, se tulee jokaiselle.
kait kuoleman ajatus mukana seuraa läpi elämän
- hienoa symboliikkaa runossasi
Pidin. Hyvin rehellistä. 

Sivut