VUOSI NOLLA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
964
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 12.11.2025 9:42

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 


Sinä olet yhä täällä,
vaikka olet lähtenyt.

Mikä päivä nyt on?
Olen kadottanut ajan.

Kuitenkin minä törmäilen sinuun,
en voi väistää muistoa sinusta.
Sinä olet kaiken aikaa mielessä,
olet sydämeni tahdistin.
Mitä kello on?

Aika on pysähtynyt.
Mikään ei sitä mittaa.

Yksi ilta, yö ja aamu.

Sinä olet antanut enemmän,
enemmän kuin koskaan olisin voinut toivoa.

Katselen vuoren huipulta
ja näen koko maailman.
Tuolla, tuolla, tuolla ja tuolla,
mahtava näkymä:
vuoria, taivasta, niittyjä, metsää, lunta.

Kaikkialla ympärillä rakkautta,
pakahduttavaa rakkautta,
tässä talossa,
tässä huoneessa,
minun paitani alla,
sydämessäni.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea runo rakkaalle ihmiselle. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot