Terapiaa

Hiljaista.
Nyt tiedän miltä hiljaisuus kuulostaa.
En olisi halunnut tietää, tulin toimeen ilmankin.
En kuitenkaan käsitä,
en jaksa käsittää.
En oikeastaan edes halua.
Kenenkään ei tarvitsisi joutua käsittämään.
Mutta nyt olen pakotettu käymään asiaa läpi.
Teen sen tällä tavalla.
Tämä on minun terapiaa.
Jumalauta, kokeilin jo kaikkea muuta.
Yritin jo kaikkea muuta.
Yritin jopa niellä asiaa.
Se ei mennyt alas pienenä valkoisena palana.
Ei sokerin muodossa.
Ei humaltavana litkuna.
Ei itkun syvinä nielauksina.
Tajuatko, mitä joudun vuoksesi tekemään?
Kuinka noin tunteikas ihminen voi olla noin tunteeton?
Se on kuin kirkas olisikin pimeä.
Haluaisin tietää missä olet nyt.
Kaipaatko minua?
Vai oletko jo unohtanut?
Haluan tietää mitä ajattelet.
Mutta en kuitenkaan halua.
Onko puhelimeni rikki?
Ehkä olet yrittänyt soittaa?
Pitäisikö minun soittaa sinulle ja kysyä asiaa?
Eihän se haittaa jos et osaa rakastaa, eihän?
Haluan yrittää auttaa sinua.
Olen rakastettava, miksen olisi?
Et vain vielä ole vielä tajunnut asiaa.
Tämä on vain tauko, niinhän sovimme.
Minua on sanottu sissiksi.
Ja sitä koen olevanikin.
Mutta sota on raakaa, sotilaita kaatuu.
Taidan kaatua tämän sodan..
Makaan jo maassa jalat edellä,
oletko sinä se, joka kannat minut pois?
Hiljaisuudessa.