Vuosipäivän kirje

Siellä missä kirsikkapuut kukkivat.
Siellä missä linnut laulavat onneaan.
Siellä missä kukaan ei tunne vihaa, katkeruutta, pahaa.
Siellä missä pystyn laulamaan enkelten lailla.
Siellä missä kilpikonna voi loikkia nauraen.
Siellä missä itkua ei tunneta.
Siellä missä epäilyksiä ei tiedetä.
Siellä missä kateus on ruma sana.
Siellä missä kyyneleet eivät valu poskilla, vaan vuorilla.
Siellä missä rakkautta tuntee jokainen.
Siellä missä sade ropisee alas kauniina.
Siellä missä tuuli on lämmin ja suloinen.
Siellä missä jokainen hymyilee itselleen.
Siellä missä saan pitää kädestäsi kiinni.
Siellä missä kuiskaan korvaasi jotain kaunista.
Siellä missä tunnet itsesi tyyneksi, rauhalliseksi.
Siellä missä kosketit minut kultaiseksi.
Siellä on meidän paikkamme.
Siellä olemme, kun vain suljemme silmämme ja olemme toistemme lähellä.
Siellä me näemme vain toisemme.
Siellä voin viimein kuiskata sinulle ”sinä vain, ainoaani, rakkaimpani. Sinua kaipaan yli kaiken muun. Sinua rakastan yli kaiken muun. Sinua itken iltaisin, mutta kyyneleeni ovat hopeaa. Ne ovat kauniita. Ja kun ensilumi peittää maan, tiedä, että kaipaan sinua luokseni enemmän kuin koskaan. Haluaisin kanssasi katsoa lunta ja kietoutua peiton alle. Haluaisin lämmittää sinun kaunista vartaloa ja miettiä mitä tekisinkään ilman sinua. Miettiä, että 18 vuoden odotus oli kaiken sen arvoinen, sillä vuosi ennen minua oli taivaalle syttynyt kirkkain tähti, joka viimein otti minut sen säteen suojiin. Joka nyt valaisee minun taipaleeni, ei kenenkään muun. Oma tähteni säteilee koko ajan enemmän, ja kohta me loistamme yhdessä valaisten tiemme kohti kaunista tulevaa.”