henkäys, jos sitäkään

Runoilija kaiziko

mies
Julkaistu:
9
Liittynyt: 26.3.2008
Viimeksi paikalla: 24.10.2025 19:32

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
5.7.1955

 
mistä lie tulevat, ajatukset
etsien rauhaa
viipyen hetken
lehtipuiden paljailla oksilla
kuin kuunnellen 

luultuja sopimuksia rauhasta
jotka olemattomina katoavat
metsän tummaan vuodenaikaan
kaamokseen

kuin muukin turhuus,
katteeton 
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa kerrontaa, kaamos on karua, mutta omalla tavallaan kaunista. 
Kiitos paljon sinulle!
Niin pimeys lähestyy jo meillä täällä Lapissa hyvää vauhtia. Siirretään vielä kelloa vähän, niin pimeys kiirii jo aiemmin iltaan...
hieno
rauha on hyvin tärkeää
jospa kaikki sen ymmärtäisivät
Kiitos paljon sinulle kun kommentoit!
Sanos muuta, rauhaa rakennetaan nykyisin näköjään sotimalla. Mistä löytäisimme päättäjille jäitä hattuun, ainakin muutamille...
 
Vuodenaika kirjoittaa sanoja... Näen tässä kauneutta, kauneuden haikeutta
Sinulle oikein paljon kiitoksia!
Kyllä syksy ja pimeys tulee nykyisin vuosi vuodelta tummempaa kuin edellinen. Vanhat umpeen kasvaneet polut muistuttaa muutoksista. Älä sie kuitenkaan koe samoin, onhan meillä vaikenevat aamut kuitenkin. Niistä kiinni.
Mukavaa syksyä ja valoista mieltä!
Tämä on kuin hiljainen kuiskaus, joka katoaa (kenties kuuntelemaan niille lehtipuiden paljaille oksille). Kaunis, herkkä ja varovainen; pienissä sanoissaan koskettava.
Nyt kiitoksia paljon!
Sanat kantavat aina eteenpäin. Kaikki nämä saadut kommentit lakaisivat melankolista tunnelmaa pois.
Ihminen on toiselle se kaikkein tärkein. On mukava kiittää. ( Täällä satoi jo mukavasti luntakin, mutta vesisade sulatti kaiken. Maisema on jälleen tummaa...)
 
 

Käyttäjän kaikki runot