Kuljen käytävillä,
ne ovat liian tutut.
Toisten nauru kaikoaa lähteltäni.
Kävtävällä ei ole piilopaikkaa,
piiloudun vessaan.
Vessa on pieni ja hapeton,
mutta olen turvassa siellä.
Kello soi.
Joudun astumaan ulos.
Yritän olla huomaamaton,
kukaan ei huomaa minua.
Tunnilla joudun tekemään paritöitä.
Kuka on parini?
Opettaja määrää minulle parin,
hän ei halua olla parini.
Kyyneleet nousevat silmiini.
juoksen pois luokasta.
Opettaja huutaa nimeäni,
en kuule.
Olen vessassa loppupäivän.
Joudun tulemaan pois kun bussit lähtevät.
Matka on yhtä tuskaa,
istun yksin,
kukaan ei tule viereeni.
Olen liian yksin..
Itken, koska huomine on taas samanlainen päivä.
Selite:
Koulu muistoi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Karun kaunis runo. Omat koulumuistot tulee vahvasti mieleen. Voimia sinulle!
Todella koskettava runo, johon on helppo samaistua, nimim. itsekin saman kokenut