Damla

Aloin jälleen sinuun luottamaan ja
ystävyyteemme uskomaan.
Taas jouduin pettymään,
vuoksesi kyyneleitä vuodattamaan.

Taas mies paha, väkivaltainen,
sinut mennessään vei.

Kun olet hänen kanssaan,
olet jossain kaukana,
kuin eri maailmassa.
Sinne minä en mahdu mukaan.
Siellä olet tavoittamattomissa.

Silloin minä suren, itken ja ikävöin.
Mietin missä olet,
mitä teet?
Onko lisää mustelmia ja arpia tullut rakkaan ystävän sieluun ja kehoon?
Oletko enää edes elossa?

Sanoit ettet enää lähde sen miehen mukaan.

Ja minä puhalsin ja silitin hellästi
silmäkulmasi arpea.