Mä katson kun sä
pikkuhiljaa murenet
pieniksi palasiksi edessäni,
enkä osaa tehdä mitään.
Yhtäkkiä suuhuni on
ilmestynyt vaimennin
ja käsiäni sitovat
vahvat köydet.
Huudat tuskaasi äänettömästi
ja mä kuulen sut.
Mä oon tässä ja sä tiedät sen.
En voi tehdä muuta,
ehkä mun ei tarvitsekaan.
Hapuilevin käsin yritän kerätä
palasia
ja koota niistä yhtenäistä kuvaa.
Nyt olen kuitenkin huono
palapelin rakentaja,
enkä pysty siihen yksin.
Siksi pyydänkin sinulta apua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
