Synti

Äiti usein opetti pienille lapsilleen,
puutarhassa kukkien keskellä

 
	elämän totuuksia, kuten tämänkin


Särkynytsydän penkin äärellä, että  

valehteleminen on ihmisen pahin synti,

    sillä valheessa,

 mikä vielä niin helposti 
	    huulilta lipsahtaa,


vaikka se toisikin tullessaan hetken hyödyn,
        tai antaisi ihanan nautinnon niin,

                se kaikki on valheella saatua

	                ja

valheessa on mukana rangaistuksen siemen,

ja se jää valheessa itämään syvälle
omaan mieleen,

        juurtuu ja kasvaa 
	    ja kasvaa..
	        niin kauan,

että kääntyy itseään vastaan,

    ja tuo huulilta lipsahtaneen valheen
aina uudelleen mieleen,

	näin kiusaten valehtelijaa,

kunnes rankaisunmäärän mitta on täysi.

        ~ Ja ihmisen sisällä on
	särkynyt sydän.~


Ja siihen kasvuun saattaa kulua kauan,
joskus jopa elämän mitta.

- Ai tälläinkö?
 
	Kysyy poika, näyttäen
kämmenellään olevaa kukkaa äidilleen.

"Kyllä juuri tuollainen,
 
minkä sinä nappasit
            tuosta varresta", sanoo äiti.

- Ee..ii..miä löysin sen tost maasta, kuului
epävarmana pojan suusta.
 
	Sillä kiellettyä oli

tarpeeton kukkien repiminen.

"Löysitkö tosiaan".