Sivut revittynä
sielu raadeltuna
eilinen
ei eteiseen jäänytkään.
Kalmankalpeassa laaksossa
tanssii kuolema
keskiyön ikivalossa
sumuyön kastepisarat pinnallaan.
Eikä sieltä tänne
ole riittävästi aikaa
eikä matkaa.
Vaiennut virsi kuin
kesäyön kuolema
verta hiuksissaan
pahuus sielussaan.
Tikittää kello
viheliäs aikapommi
ohimoilla kirskuu
kohtalon kivulias saattue.
Huominen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runon minä tuntuu hyvin herkästi ja pienellä pelolla tiedostavan, jokaisen uuden huomisen lisäävän, jo taakse jääneiden huomisten painolastia ja haluaisi koko lastin helvattiin harteiltaan. Koska sydämessä kuitenkin asuu vahva rakkaus, - ilman sitä nimenomaisesti haluttua kohdetta -, hiukan "Hamletmaisen" oloisena.
Sinä osaat kirjoittaa hienoja paljon kertovia runoja, tunteiden kuluista kuruissa ja loivilla rinteillä.
Tämä oli taas yksi sellainen. Minä kiitän... KIITOS!
Sivut