Pysähdyin tähän
peläten, etten enää
tunne sanojesi
kosketusta.
Istun hetkeksi
kylmälle betonille
ja suljen silmäni.
Hetkeksi.
Kuulen, kuinka ensimmäinen
vaahteranlehti
leijailee
maahan.
Syskyä,
sielussakin.
Älä anna minun jäädä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
herkkä syksyinen runo!
todella tunnelmallinen, like it very much! :)
Syksyn ensi kosketus, lisää sisäistä epävarmuuden tunnetta, jota ei saa asioita ajattelemalla, haluamaansa järjestykseen. Epävarmuus päätöksien tekemisestä vain kasvaa ja sielun viileys lisääntyy, johon ei edes lämmin villapaita auta tarpeeksi. Oma riittämättömyyden tunnekin sotkee ajatuksia, silloin kun on kylmä.
Kaunis ja hyvin puhutteleva runo.
Kiitos vierailustasi.
Haikean herkkä tunnelma yhtyy runossasi luontevasi arjen karuuteen, kaunistaen sen aitoudella..
Syksy on melkoisen hupaisaa hupsetta.
herkkä syksyinen runo!
todella tunnelmallinen, like it very much! :)
Syksyn ensi kosketus, lisää sisäistä epävarmuuden tunnetta, jota ei saa asioita ajattelemalla, haluamaansa järjestykseen. Epävarmuus päätöksien tekemisestä vain kasvaa ja sielun viileys lisääntyy, johon ei edes lämmin villapaita auta tarpeeksi. Oma riittämättömyyden tunnekin sotkee ajatuksia, silloin kun on kylmä.
Kaunis ja hyvin puhutteleva runo.
Kiitos vierailustasi.
Haikean herkkä tunnelma yhtyy runossasi luontevasi arjen karuuteen, kaunistaen sen aitoudella..
Syksy on melkoisen hupaisaa hupsetta.
Sivut