Nimetön

Runoilija poikanen

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.9.2008
Viimeksi paikalla: 26.9.2016 16:06

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Ei suihkulähdekään puhu,
ei kiitä, kun
lahjoitat kauniin kolikon.
Minä vain olen,
käveletpä tai pysähdytpä.

Anna siis vaitonaisuuteni anteeksi,
salaa saatan nyökätä ja hymyillä.
 

Valju kajo luovii oksamerta,
laiskasti laskostuen. Halkoo
siimestä hangen yltä.

Otaksun äänen harvaksi,
askeleen ja nietoksen kohottamaksi.
Etsien tiensä runkojen lovista,
vaimeasti katve salpaa,
sijaa juureen.

Lumeen valjastan valon,
pakkasen. Luon muodon.
nimeän sinuksi.

Minusta ei metsä tiedä.

Voimme rakastaa joutomaassa,
kenties puroja ei yliä.
Ei ennen jäätä.

Hieno lumi siroa.
Nuorissa käsissä, niin vahva,
on kaihon kumina.
Voi posken säröä.


Siroasi kämmenkruunu
myöntää.

Mikä on tosi, unen rinnalla.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot