antibioottikuuri ja vihreä tee sitruunamehulla
eivät poista tätä syöpää
tulehtuneita salaisuuksiani,
nimittäin
ja aina kun yritän luoksesi
metallitanko pusertaa vatsahaavaani
joten
suttasin sanoja rintakehääni,
siristit silmiäsi kuin kissa
me olemme vielä kesken
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| pahoinvointipäiväkirja | verisuihkulähteenä pulppuava ihmisarvo, imekää se kuiviin | 7.10.2010 | 8 | Runo |
| pahoinvointipäiväkirja | jotta hänenkin mielensä turtuisi | 29.4.2010 | 0 | Runo |
| pahoinvointipäiväkirja | kuka kaipaa todellisuutta, kun on parempiakin mestoja | 1.2.2010 | 18 | Runo |
| pahoinvointipäiväkirja | syvyyksiä | 26.12.2009 | 12 | Runo |
| pahoinvointipäiväkirja | anoreksiasaippuaa | 7.11.2009 | 14 | Runo |
| pahoinvointipäiväkirja | endorfiinihumala | 17.9.2009 | 0 | Runo |
| pahoinvointipäiväkirja | frustraatio | 12.9.2009 | 4 | Runo |
| pahoinvointipäiväkirja | Nimetön | 23.8.2009 | 0 | Runo |
| pahoinvointipäiväkirja | käkikellosta karannut | 29.7.2009 | 2 | Runo |
| pahoinvointipäiväkirja | emme me tarvitse aikatauluja | 27.7.2009 | 15 | Runo |
Kommentit
mielenkiintoinen. surulline ja melankoline, jänniä ajatuksia. hieno. viimene lause oli mahtava.
Mahtavia kuvauksia:)!
tästä tulee vahvasti esille kipu, mutta tämä on aivan mahtavan hyvin kirjoitettu..
Omaperäinen..viimeinen lause khyl kruunaa koko homman :)
en osaa kommentoida.. tai osaan.. mutta. suorastaan kipeän upea runo :D
elämänkipu
se siirtyi minuun
niin vahva runosi on:)
Hyvä runo !!
.....o__o♥
aivan ihana kyllä.
eipä tässä muuta voi todeta.
toki lisätä voi että on aivan järjettömän ihana nimimerkkikin! 8)
Fontista vielä plussaa :>>
Ihanan surullista ja kaunista luettavaa kokonaisuudessaan :)
Taitaa mennä suosikkeihin!
Auts, sattuu suorastaan kun lukee tätä!
minä olen vielä kesken
kaunista
huh, tämä on ihan älytön. luoja miten vahvaa, suorastaan musertavaa tekstiä. en oikein osaa sanoa nyt mitään, mutta runosi ovat todella kiehtovia, elävät aivan omassa haparoivassa maailmassaan.
Tuo viimeinen lause
"me olemme vielä kesken"
jotenkin painui mieleen, jätti itsestään jäljen. En tiedä mikä siinä lauseessa on sellaista, mutta minut se pysäytti. Mahdottoman hieno ja surumielinen, mie kyllä ihastuin.
Oho, loppu on suorastaan
pysäyttävä! :o