verisuihkulähteenä pulppuava ihmisarvo, imekää se kuiviin
pisteestä pisteeseen
mustelmat luomet
uloskasvaneiden lävistysten arvet
mutta kuviosta ei tule ehjää
mustesilmistänne ja ruoskaniskuistanne huolimatta,
minä tunnustan syyllisyyteni
rangaistukseni on tässä
aina
vuorokauden tunnit
kaikki olemassaoleva tila ja tyhjyys, hiljaisuus
eivät riitä
katselkaa tukehtumaisillaan olevaa
ja nauttikaa esityksestä
Selite:
sylkekää sen himmeälle sädekehälle
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ahdistavuudessaan äärimmäisen kaunis runo.
Tässä runossa on voimakkaan koskettava tunnelma. Haavoittunut, mutta syyllisyydentuntoinen. Vaikka runo tavallaan sanookin "minä olen rangaistuksen arvoinen", niin jostain kaukaa kuuluu sarkastisuus.
Nähh, olen huono tulkitsija.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin taitavaa ja koskettavaa sanailua, pidän paljonnn. ^^
taidokkaasti kuvattu
pidin
Kipeän koskettavaa syyllisyyden tunnetta hienossa runossasi.
ahdistavuudessaan äärimmäisen kaunis runo.
Tässä runossa on voimakkaan koskettava tunnelma. Haavoittunut, mutta syyllisyydentuntoinen. Vaikka runo tavallaan sanookin "minä olen rangaistuksen arvoinen", niin jostain kaukaa kuuluu sarkastisuus.
Nähh, olen huono tulkitsija.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin taitavaa ja koskettavaa sanailua, pidän paljonnn. ^^
taidokkaasti kuvattu
pidin
Kipeän koskettavaa syyllisyyden tunnetta hienossa runossasi.