Kun katsomme puuta kesällä,
se näyttää heiluvan kauniisti keveässä tuulessa.
Lehdet ovat sileät, vihreät ja mallikkaat.
Syksyllä puu on pudottanut osan itseään, lehtiään.
Silloin voisin ymmärtää,
että se puu,
jota katson,
olenkin minä.
Talvella puussa ei ole enää lehtiä, vain runko.
Mutta se runkokin kuvaa minua.
Ohut, kuiva sekä repaleinen.
Juuriakaan ei paljoa enää ole,
menetin ne jo.
Keväällä puu on kaatunut,
ja kirjoitan kirjeen sinulle.
"Sinun lehtesi ovat kauniit, runkosi tukeva ja juuresi ovat maassa kiinni jämäkästi. Rakastan sinua. Ota jäämistöni ja käytä se hyvin. Hyvästi."
Olin liian hauras ja huomaamaton.
Kukaan ei edes tiennyt minusta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on hieno. Jotenkin alko itkettämään kun tää oli niin surullinen ja tuskainen. Tai ainakin mä sen niin käsitin. Hyvää synttäriä :)