Joskus toivon,
että olisimme kaksin.
Vain sinä ja minä.
Koko universumi saisi kadota,
mutta me jäisimme jäljelle.
Vain me.
Katsoen kukkulan laelemma suutelisimme,
putoaisimme tyhjyyteen maailmankaikkeuden kadotessa.
Vain me.
Emme pelkäisi mitään,
sillä meillä on toisemme.
Voisimme saada onnellisen lopun.
Ei draamaa.
Vain me.
Sinä ja minä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Juuri näin kuuluisi minunkin yksi hauras toive ;))
Hienosti puettu runomuotoon :o
Kaunista. Varmasti kaikki toivoo jotain tollasta jossain vaiheessa elämäänsä. Mäkin kuulun niihin jotka haaveilee onnellisesta lopusta. Toivottavasti saat sun onnellisen loppus :)
Varmasti toivot näin, mutta aika kulahtanut aihe runolle. Tuntuu et oisin lukenut näitä jo tuhat.