Samaan aikaan syksyn saapuessa,
kylmä ilma täyttää keuhkoni.
Jotain uutta,
vaikkei mikään ole muuttunut.
Kaikki tuntuu vielä samalta.
Pian lämmin tuuli puhaltaa,
tässä maatessani,
vieden minut sinne ja takaisin.
Kauemmas minusta.
Ajattelen nyt auringon loppuessa,
kun ajan jäljet katoavat menneisyyteen,
kaikkea mikä tulee olemaan ikuisesti.
Niitä muistoja joita en ikinä kertonut.
Kaukana minusta.
Tuntisin jos sinä kulkisit ohitseni,
tässä maailmassa ilman horisonttia.
Hetki tulevaisuuden mittaen,
tuo minut takaisin,
lähemmäs.
Lähelle sinua.
Selite:
?kysymysmerkki?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
