Katsomo täynnä leikkiviä lapsia,
viattomuus vain murto-osa jatkumosta,
kunnes heidän vanhempansa heidät pilaavat.
Ei näitä tahroja saa pestyä pois, piiloon teiltä.
Eikä kukaan voi opettaa minua hengittämään?
Annan aistini, jotta sinut taas näkisin, tuntisin lähelläni.
Maistaisin viimeisen suudelman yhä uudelleen ja kuulisin huokauksesi.
En sanoisi mitään, en pysty.
En osaisi olla, en osaa.
Olen joka sekunnin orja,
tämän jatkumon äpärä.
Tulevaisuuteni vain heijastus menneestä,
jos jatkan näin,
jos ajatus ilman sinua on vain ilmaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
