jou

Istuu hiljaa lumessa pieni enkeli, ikkunassa loistaa kynttilän liekki, joka antaa valoa pimeään iltaan.
Kuun hohde kasvoilla, katsoo kohti taivasta lumi peitto ainoana suojanaan.
Pakkanen kaunistaa poskista ihanan kirkkaan punaiset.
Nyt on joulun aika ja silloin on ihan hyvä hiljentyä hetkeksi ja miettiä mitä on puuhaillut tänä vuonna ja onko omat tavoitteet toteutunut. Jos ne eivät ole toteutunut kunnolla, niin sitten niitä voi yrittää parannella ja tehdä rauhallisemmin. Niistä ei kannata ottaa stressiä, koska kyllä se asia jossain vaiheessa onnistuu kunnolla. Silloin viimeistään kun ei mieti sitä vaan antaa asioiden odottaa hetken ja viettää aikaa aivan rauhassa. Kynttilän liekki rentouttaa ihmeellisesti ja tuo omalla tavallaan sellaista rauhaa sydämeen, mutta kaikilla on oma tyylinsä millä tavalla rentouttaa ajatukset.
Rauhallisin mielin käy kohti joulun viettoa, älä ota paineita vaan anna ajan viedä omalla painollaan eteenpäin. Kyllä kaikki jossain vaiheessa onnistuu sillain kun halusit niiden onnistuvan. Jos haluat päästä eteenpäin ja saada tukea siinä, niin ei kannata työntää auttavia ihmisiä pois sinun luotasi. Mistään asioista ei kannata ottaa stressiä vaan antaa ajan selvittää mikä on oikein ja mikä on väärin.
Olen tällainen runoista ja musiikista tykkäävä, nuori ihmisen alku. Olen kokenut
elämässäni kaikenlaista, on ollut paljon suruja, mutta on ollut myös jonkin verran iloja.
Masennuin noin viisi vuotta sitten, kun vanhempani oli eroamassa ja minulle tärkeä
ihminen nukkui pois tästä maailmasta. Hän pääsi pois tuskan keskeltä ja sai rauhan
sairauksilta. Mikä minussa on vikana, kun aina minun kohdalleni tulee kaikkia
menetyksiä ja muita sydän suruja. Kunpa elämä joskus alkaisi hymyillä myös minulle.
Olen pikkuhiljaa alkanut pääsemään siitä yli, mutta se ei ole niin helppoa, kuin miltä se
kuulostaa. Olen jo pitkään ajatellut että kyllä tämä elämä alkaa hymyillä, mutta silloin
on vain tullut uusia pettymyksiä. On kai pakko vaan alkaa hyväksyä tämä elämä tällaisena, kuin tämä nyt on. Olisi mukava olla välillä onnellinen ja nauttia elämästä, mutta miksi se ei voi olla helppoa? Onko se liikaa pyydetty, kun haluaa edes joskus olla onnellinen. Aina kun yritän tehdä jotain, niin se ei ikinä onnistu sillain kun oikeasti sen haluaisin menevän. Kuuluuko minun olla aina yksin, jos niin miksi? Miksi en saisi olla yhtä onnellinen kuin kaikki muutkin?

Tykkään viettää aikaani lasten ja eläinten parissa. En tiedä mikä siinä niin hauskaa on mutta se nyt vaan on kivaa, kun saa vahtia pikku lapsia ja leikkiä heidän kanssa. Minulla on ihana perhe joka tukee ja on apuna aina kun tarvitsen. Perheeseeni kuuluu: äiti, isosisko, kaksi isoveljeä, veljen poika ja tietenkin minun ikioma koira. He kaikki ovat minulle todella rakkaita, enkä haluisi menettää heistä ketään ikinä. Minulla on ollut ihan okei päivä tänään.