Matka on pitkä ja asfaltti kiiltää sateesta.
Osa sydämestä on jäänyt muualle.
Avasin sydämeni, rakastin.
Mutta jotakin jäi huomaamatta;
sydän, joka on haavoittuvainen, ei kestä kaikkea.
Minut valtaa äärimmäinen tyhjyys.
Edelleen on vielä pitkä matka.
Silti uskallan katsoa eteenpäin.
Urheasti jatkan matkaa pitkin kivistä tietä usvan keskellä.
Uskon ja toivon, että jonain päivänä kävelen vielä tätä tietä,
auringon paistaessa sydän ehjänä..
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
