Ahdistus

Nytkö pitäisi antaa kaiken unohtua.
Kun on ensin rakastanut ja antanut useita mahdollisuuksia.
Mikä minä olen? Eikö minulla ole tunteita?
Mitä hän minusta ajattelee, en tiedä.

Minun pitäisi olla valmis rakkauteen, mutta en ole.
Miksi ei voi ymmärtää, että ihminen tarvitsee aikaa.
Alku oli ihanaa ja huoletonta. Tuli arki.
Asiat muuttuivat. Helminauha muuttui piikkiaidaksi.
Mutta minua ei ymmärretty. Edes rakkaani ei ymmärtänyt.
Kuviteltiin, että elämäni yhä olisi sitä helminauhaa.
Tuli tilanteita, jolloin sydän itki verta.
Silloin toisenkin sydän itki verta, mutta hetken päästä se jo unohtui.

Minun sydämeni ei vain pystynyt koskaan unohtamaan.
Toisen sydän ei ymmärtänyt minun sydäntäni.
En enää usko häneen, en luota.
Minut petettiin, lähes murhattiin henkisesti.
Koin, että minua johdateltiin romahtamispisteeseen.
Tarvitsen aikaa. Tarvitsen ymmärrystä.
Sydämeni ei ole ehjä, ehkä se joskus on.