Olen huoneessa,joka on tapetoitu julisteilla.
Olen onnessa, koska en tulevaa en tiedä.
Luulen, että onni on ikuista, että kun sen kerran saa niin sitä ei voida pois viedä.
Herään unesta, eri huoneesta.
Hiljainen on hengitys ja ajatuksetkin.
Julisteet on poissa, hymyn näen vain vanhoissa valokuvissa.
Kuin kaunis posliininukke, minut korkealta pudotettiin, palasiksi hajosin ja monet palat hukkasin.
Ankea on tämä huone ja niin myös kaikki muut: en muistoihin voi palata, enää ei voi tuntua samalta.
Selite:
Voi kumpa vois vaan palata takaisin siihen aikaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
