Hiljainen on tämä tie, jonka valitsin.
Kuin perhonen, elän päivän kerrallaan; vain hetken.
Taakse ovat jääneet musiikin pauhu, huuruiset perjantai-illat ja ihmisten nauru.
Olen ikuisuus, sillä tämä ei lopu koskaan.
Kun minä olen pois, joku muu jatkaa.
Kaikki muistot, ne jatkaa elämää.
Ikuisina, hauraina, vanhetessaan ne karsii viat pois ja jättää vain kauneuden, sen, jota havittelen.
Ne ovat vielä kauniimpia kuin eilen.
Ajattelen liikaa, minulla on koko tyhjyys ja jokainen huomen aikaa.
Selite:
no joo, mitähän tästä nyt sanoisi.
en osaa sanoa mitään.:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
