Seison vuoristopuron alla.
Sinä tulet Luojan lähettämänä.
Nautimme veden kylmyydestä.
Vesi on ihanan raikasta.
Rakkaani,
maista sitä huuliltani,
kaulaltani, kaikkialta.
Suutelen huuliasi kutsuvasti.
Tule, menkäämme luolaan
vuoristopuron taakse,
siellä saamme olla rauhassa
ja nauttia toisistamme.
Luolaan olen rakentanut
meille pesän pehmoisen,
siellä meillä on hyvä olla
toistemme lähellä.
Kun yö lipuu yllemme
ja tähdet valaisevat yön,
kiitän Luojaani,
kun tapasin sinut,
Rakkaani.
Haluaisin, että tänne voisimme jäädä,
tiedän sen olevan mahdoton toteuttaa.
Tulevaisuutemme on muualla,
se hyväksyttävä on.
Olen tuhannesti onnellinen näistä hetkistä,
ne auttavat jaksamaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämäsi onnellisiin hetkiin kuuluu varmaan vuoristopuron solina.Sinä onnellinen. Kiitos.
Romanttinen runo
kaunis tunturiromanssi, varastetut hetket, pienessä pesässä, hienosti runoilit
Rakkausrunoa parhaimmillaan.
Sivut