Seinäruusujen sieluja

Se hiljaisuus
kun voi kuulla...

kuinka seinän takana
nuppineula putoaa
Persialaiselle matolle

Hiipuva kuunsäde herää
kuin vanha parkettien partaveitsi

Seinäruusujen sieluja piikkiinsä kerää
jalkaproteesinaan puinen taittunut peitsi

Laiskasti laahaten lattiaa pitkin
askeleen otti vaikkei osannutkaan

julmasti nauroi minä partaani itkin
annoin sen viedä ja se vei mukanaan