Minä selviän

Mutta minä selviän.
Selviän aina.

Voimat se vie,
vie kyvyn olla inhimillinen.

Tuo tilalle kyynisyyden ja kivun,
joka tauotta jäytää.

Kivun, joka heikkenee,
mutta ei vielä kuole.

Se nostaa päätänsä joka kerta,
kun luot katseesi minuun.

Sen katseen, joka minut vietteli tähän
saatanalliseen tilaan.

Sisälläni särkyy aina jotain,
kun kuulen ihanan äänesi.

Äänen, joka on kuin kauneinta musiikkia.
Musiikkia, jota voisin kuunnella loputtomiin.

Mutta tulee se aika jolloin en sinulle enää nöyrry.
En nöyrry eteesi, en anna anteeksi, en enää myötäile.

Odotan sitä aikaa, että voin olla taas oma itseni, en sinun riivaama.

Minä kyllä selviän.