Kuolemankaipuuni yllätti minut.
Yllätti kuoleman ajattelemisen
tuoma rauhallisuus,
kyynelten loppuminen,
hengityksen helpottuminen.
Vielä äsken olin maailman onnellisin…
Hah, onnellinen?
Nyt en halua kuulla koko sanaa.
Onnellinen.
Kuka voi olla onnellinen, kun minulla on näin paha olo?
Ei onnea ole olemassakaan, kuvittelemme kaiken.
Teemme maailmamme mieleiseksemme.
Ja Sinä, joka onnellinen olet,
kyllä se suru sinutkin vielä raiskaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
