joskus sinun kanssasi tulen sellaiseen kohtaan
missä ei erota alkua lopusta,
loppua alusta
siellä muutoksen kuiskivassa metsässä
kävelen päivästä toiseen
ja jonakin kuutamoisena yönä
huudan sinun nimeäsi
niin kuin vastausta,
niin kuin kysymystä
niin kuin koordinaatteja kotiin
painan pääni sammaleelle
ja kuuntelen kun metsä hengittää
rakkautta sisään
ja rakkautta ulos
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi